Alussa kiitos seisoo...
Heti tähän alkuun historiallinen läpileikkaus elämäni musikaalisesta puolesta. Siitä on sitten hyvä jatkaa päivittäisempiin tapahtumiin :)
Laite oli pieni, luultavasti puhaltimella tai kompressorilla toimiva värkki 60-luvulta (Magnus?), jonka puhallin piti miltei kovempaa ääntä kuin itse urku. Itse laitteen soundi muistutti lähinnä hengästynyttä leikkihaitaria. Sillä kuitenkin pääsin tutustumaan eri korkuisiin ääniin ja koskettimiin.
Magnus urut DEMO
Ikää karttui ja äiti piti huolen siitä että aina muutaman vuoden välein Vierimaan kaupasta haettiin uudet (käytetyt) urut lapsen hakattavaksi. Joissain oli automaattista säestystäkin mukana, toisissa taas ei. Muistin syövereissä on kuva ehkä jostain Elkan? kotiuruista joissa oli sinivihreä muovikuori ja jonkinlainen rytmikone ja säestys. Jossain vaiheessa pöydällä oli Hobby Hallista tilattu minikoskettimilla varustettu halppishärveli jossa oli miljuuna soundia ja säestysautomatiikka. En tiedä paljonko taidot noiden vempeleiden kanssa kehittyivät. Kiva niitä oli kuitenkin käpistellä.
Kouluun mennessäni pääsin (jouduin) musiikkiopiston pianon pääsykokeisiin. Koko kokeiden ajan minulla oli armoton jännitysmigreeni ja muistan pääsykokeista ainoastaan jonkun taputus harjoituksen ja sen miten testaaja soitti pianolla joitain sävelkulkuja, joita minun piti yrittää matkia. En päässyt sisään musiikkiopistoon ja niin omatoiminen ja vapaaehtoinen harjoittelu ja soittimilla pelleily sai helpotuksekseni jatkua. Jälkeenpäin olen monesti miettinyt että olisiko se musiikkiopisto sittenkin ollut hyvä vaihtoehto. No ehkä näin kuitenkin oli parempi.
Ollessani 5-6 luokalla, koiramme muutti koirien taivaaseen ja äiti hankki minulle lohdutukseksi kitaran ja vinon pinon kitarakurssivihkoja. Soittelin jotain silloin tällöin, mutta en koskaan (tähän mennessä) ole oppinut soittamaan kitaraa kunnolla. Sain myöskin Hagströmin 5-rivisen haitarin ja pääsin kesken vuotta mukaan kansalaisopiston haitaripiiriin. NOH! Pelimannit siellä vetelivät nuoteista jenkat ja humpat ja valssit ja tangot. Minä yritin haitarin takaa nähdä nuotteja, joista minulla ei ollut harmainta aavistusta, korvakuulolta pääsin välillä melodioihin mukaan. Muutaman kerran jälkeen totesin että tämä ei ole nyt mulle oikea paikka. Jossain välissä aloitin entisöimään kyseistä haitaria ja se homma on edelleen (yli 30 vuoden päästä) kesken. Haitari itse on kyllä paloina kirjahyllyn päällä. Eilen mietin viimeksi että jokohan se joutaisi kaatopaikalle niin saisi lisää tilaa kirjahyllyn päälle.
Ensimmäisen "oman" kosketinsoittimeni ostin yläasteella ollessani. Kesätyörahoilla ostin käytetyn Korg Poly-800:n josta olikin iloa moniksi vuosiksi. Tällä pääsin tekemään moniraita äänityksiä kahdella kasettimankalla kikkailemalla. Ensin äänitettiin mankalle jotain soittoa ja sitten se kuulumaan kaiuttimista ja soittamaan päälle. Koko komeus tallennettiin toisen kasettimankan mikrofonin kautta. HIRVEÄÄ! Viimein vaihdoin soitiimen edistyksellisempään Poly 800 II-malliin jossa oli digitaalinen delay. Soitin hajosi muutaman kuukauden päästä ja kun käytetystä oli kyse, ei takuuta tietenkään ollut ja näin loppui seikkailuni analogi syntetisaattorien parissa. Yläaste aikana (1985-1986?) luterilaisen seurakunnan parissa vaikutti nuorisobändi, jonka kosketinsoittajalla oli maailman ihmeellisin ja uskomattomin CASIO CZ-1000 syntetisaattori. Sen soundit olivat jotain taivaallista ja siitä lähti vuosikymmeniä kestänyt haave saada joskus hankittua kyseinen ihme omaankin omistukseen.
Korgin jälkeen hankin uutuuttaan hohtavan Yamaha YS200 (1988) FM syntetisaattorin vuonna 1988. Laitteessa oli 8-raitainen sekvensseri ja sillä pääsin sisään multitimbraaliin maailmaan. Pääsin tekemään oikeaa moniraitamusiikkia ja laitteen muistiin mahtui kahdeksan itse tehtyä kappaletta.
Yamaha YS-200 DEMO
Erään kerran musiikkikaupassa vieraillessani (1990) näin Yamaha V50 (1989) työaseman, johon ihastuin heti ikihyviksi. Laitteessa oli 8-raitainen sekvensseri ja korppuasema, johon sai tallentaa loputtomasti omia musatekeleitä ja saundeja. Laitteen hinta oli muistaakseni 7 950,- mk. Sakari Erkkilä oli tuolloin musiikki Fazerilla myyjänä ja suoraan sanottuna olikin paras myyjä, joka Seinäjoen musiikki Fazerilla koskaan oli. Hän sai minulle myytyä tuon työaseman jossa oli PCM rumpusounditkin! En tiedä miten ihmeessä sain koottua rahat tuohon laitteeseen vaikka YS200 menikin vaihdossa. Tämän laitteen kanssa uppouduin musiikin tekemisen maailmaan, vaikkakaan lopputulos ei ehkä niin tajunnan räjäyttävää aina ollutkaan.
Noihin aikoihin 90-luvun taitteessa, ollessani parinkymmenen ikäinen, sain pyynnön tehdä taustoja sekä kappaleita seurakuntamme MIRHA lauluryhmän kasetille. Kasetin tuotolla oli tarkoitus avustaa seurakuntaa uuden seurakuntarakennuksen velkataakan hoitamisessa.
V50 työaseman soundimaailma oli lopultakin lievästi sanoen kehno ja paremmat äänet löytyivätkin ROLAND U-220 (rompler) MIDI modulista jonka hankin. Puursin taustat kasaan Yamahan 8-raitaisella sekvensserillä ja Seinäjoen Helluntaiseurakunnan studiolla Seppo Saranpään kanssa saimme äänitykset valmiiksi ja kasetit myytäväksi. Mielenkiintoisena kuriositeettina muistui mieleeni että nauhoitukset tehtiin C-kasettia käyttävällä TASCAM:in neliraiturilla, välimiksauksille taisi olla tarvetta :). Lopputulos ei ehkä ollut mikään maailmoja syleilevä, mutta markkoja saatiin kerättyä rakennuskassaan.
Tämän jälkeen Henry Mäntyniemi pyysi minua tekemään taustat hänen kasetilleen "Sain kutsun käydä kulkemaan". Taustat tein kokonaan U-220 saundeilla ja V50 8-raita sekvensserillä. Tämä projekti oli jo taas vähän parempi ja toi roimasti lisää kokemusta musiikkituotannosta. Tuo kyseinen Yamaha V50 laite on minulla vielä tänäkin päivänä (MYYTY), mutta en pysty sietämään enää FM-synteesin soundimaailmaa, olen kuullut sitä liikaa. Haaveilen laitteen myymisestä, mutta en tiedä maltanko. Tuossa yllä olevan kuvan alta löytyvässä biisissä "Kongo", olen käyttänyt itselleni mieluisimpia saundeja jotka kuulostavatkin ihan näteiltä.
Towdahin levyllä olevassa biisissä "Tahdon palaa tultasi" käytin V50:n saundeja rumpuihin ja perkussioihin sekä pianon string layerissä. Piano itsessään on Yamaha P50-m modulista.
Towdahin levyllä olevassa biisissä "Tahdon palaa tultasi" käytin V50:n saundeja rumpuihin ja perkussioihin sekä pianon string layerissä. Piano itsessään on Yamaha P50-m modulista.
Parissa muussakin kappaleessa Towdahin levyllä käytin V50 saundeja:
Joku Brass saundi
Kirkkourku ja soolossa itse ohjelmoitu klavinet tyylinen ääni
Vähän myöhemmin 90-luvulla seurakuntamme lähetystyöntekijä ja evankelista Frans Grönstrand esitteli minulle idean kasetista jolla tuettaisiin Espanjassa tehtävää lähetystyötä. Kappleet tulisivat olemaan pääosin "pitkästä kirjasta" ja minun tehtäväni olisi sovittaa ja tehdä taustat kappaleisiin. Kasetteja tehtiinkin lopulta kappaletta "ihmeet ja merkit", "viimeinen kutsu" sekä "Olen matkalla", joka valmistui vuonna 1998. Näihin aikoihin sain myös Alesis HR-16 rumpukoneen josta löytyi huomattavasti katu-uskottavammat rumpusaundit kuin U-220 modulista, jonka äänimaailma alkoi jo olla liiankin tuttua. Alesiksen minulle lahjoitti Kammosen Aki, joka soitti koskettimia Senaattori yhtyeessä. Rumpukone koristaa edelleen kirjahyllyn päällystää.
Alesis HR-16 DEMO
Jossain vaiheessa Kurikkaan muutti laulaja nimeltä Helena Kärnä ja hän värväsi minut säestäjäkseen. Helena sai idean äänitteen valmistamisesta Pietarin katulasten hyväksi ja Kivistön Arin avustuksella saatiinkin valmiiksi äänite nimeltään "Sirpaleista ehjää" vuonna 1996 (HEJUCD-96). Äänitteen laulut olivat kokonaan omaa tuotantoamme ja sovitukset Arin käsialaa. Rumpalina oli Janne Kesäniemi, joka soitti myös perkussiot. Itse soittelin äänitteelle pianot ja jotain muuta Rolandin U-220 modulilla. Huuliharppuakin johonkin yritin soitella. Kivistön Ari puolestaan soitti kitarat ja bassot. Helenan tytär Riikka soitti huilut ja lauloi taustoja.
Olin aktiivisesti myös mukana TOWDAH nimisessä nuorisobändissä, jonka kanssa teimme levyn "Tie" vuonna 1999. Yamaha V50 soundeja käytettiin levyllä jonkin verran ja mukana oli myös Yamaha P50-m piano moduli jonka hankin täydentämään Roland U-220 surkeaa pianosaundi maailmaa. Äänitykset ja miksaus tehtiin kokonaan itse ja apuna oli seurakunnan radio- yms. työhön hankittu ROLAND VS-1680 moniraturi.
Roland VS-1680
Rolandin äänityslaitteen käyttöä opetellessani tein vielä Yamahan V50:llä muutaman biisin, joista muutama keskeneräinen hiukan säröllä oleva versio on vielä tallessa. Pienenä kuriositeettina voisin mainita että muun muassa Iida Elina (aka Päivi Ollikainen) on laulanut joskus yhtä noista biiseistä...ainakin treeneissä :)
Jossain milleniumin tietämillä olin tullut elämässäni siihen pisteeseen että FM-synteesiä valui jo korvista ulos ja Rolandin romplerin saundimaailma sai miltei antamaan ylen. Jotain uutta oli saatava. Marssin jälleen musiikkikauppaan ja toin mukanani Roland XP-30 syntikan, jonka hinta oli 7300,- mk. Tätä syntikkaa olenki käyttänyt keikoilla ja joissain levyprojekteissa mm. Hannu Mehtosen Kolumbian katulasten hyväksi tehdyllä äänitteellä "Katulapset sydämissämme" vuonna 2001. Tämä laite on minulla edelleen käytössä ja saundit taistelevat tasaväkisesti uudempienkin laitteiden kanssa.
Roland XP-30 DEMO
2000-luvun alkupuoliskolla sain omistukseeni meidän bändin toisen kosketinsoittajan (Marko Kangas) vanhan kosketinsoittimen. Se oli DiscoQueen 80-luvun alusta, JVC KB-800. Tosi kummallinen tietokoneen ja analogisyntikan yhdistelmä, jossa on hirveä määrä nappuloita, joista osa toimi ja osa ei. Yksi kosketinkin oli valmiiksi mykkä. Midin kautta kuitenkin toimi ääniumodulina ihan hienosti. Jossain vaiheessa elämää samplasin kaikki sen toimivat soundit ja tein niistä soundfontin, jota voi tietokoneella käyttää.
Vuonna 2006 aloitimme appiukkoni Usko Blommendahlin kanssa oman levyprojektin josta tulikin pitkä ja harras. Tuon projektin myötä siirryin musiikin tekemisessä tietokonemaailmaan ja hankin ensimmäisen sekvensseriohjelmiston. Taustojen tekeminen aloitettiin hienolla ja mahtavalla Roland XP-30 syntikalla josta löytyi saundeja joka lähtöön. No samana vuonna rupesimme rakentamaan taloa ja sen jälkeen syntyi kaksi lasta ja projekti eteni tuskallisen hitaasti jos ollenkaan. Jossain vaiheessa hankin uuden musiikkitietokoneen ja projektin siirto vanhasta ei ollut mielekästä, joten koko homma aloitettiin alusta.
Koko tähän astisen elämäni olin haaveillut analogisesta syntetisaattorista, mutta siihen ei koskaan löytynyt tarpeeksi rahaa. Kun kaverini oli myymässä mallintavaa analogista syntikkaa nimeltä Korg microKorg, tartuin tilaisuuteen ja ostin sen pois kuleksimasta. No mallintavahan ei ole sama kuin oikea analoginen, mutta se toi kuitenkin jotain helpotusta analogikaipuuseeni. Hitaasti valmistuvalle levylle soitin myös joitakin raitoja tuolla MicroKorgilla. Myös haave omasta CASIO CZ-1000:sta eli yhä vahvana.
Monenlaista huilua, kolistinta ja muuta hilavitkutinta kertyi hyllyihin vuosien varrella ja niitäkin oli kiva tunkea levyn taustoihin.
Jossain vaiheessa hankin keikkapianoksi Roland FP-5:n. Sillä soittelin pitkään ja se olikin hyvä värkki, mutta älyttömän painava.
Roland FP-5 ja Roland XP-30 soittimia olen käyttänyt mm. kappaaleessani "Kiitä Herraa sieluni." Rummut tässä kappaleessa on muistaakseni Session Drummer VST instrumentista.
Roland FP-5 DEMO
Taisi olla vuosi 2013-2014 kun syntymäpäiväni aattona, lasta nukuttaessani, päätin käydä vilkaisemassa tori.fi tarjontaa. Yllätyksekseni silmiini osui myynti-ilmoitus Casio CZ-5000 (CZ-sarjan melkein lippulaiva) syntetisaattorista ihan naapurikunnassa. Melkein itku tuli silmään kun näin hinnan, johon ei ollut todellakaan varaa tuossa tilanteessa. Iltarukouksessa kerroin Jumalalle että tuossa nyt olisi laite josta olen haaveillut 15-vuotiaasta saakka, huomenna olisi syntymäpäiväkin, niin että jos sinä Jumala haluat antaa tuon minulle synttärilahjaksi niin otan sen kiitollisena vastaan. Seuraava aamu valkeni ja laite oli edelleen myynnissä. Keräilin kasaan nurkista löytyneitä atk tavaroita ja päätin soittaa myyjälle ja kertoa mitä voisin antaa vaihdossa josko hinta edes vähän tippuisi. Olin pudota penkiltä kun myyjä sanoi tarvitsevansa juuri noita tavaroita ja ehdotti että vaihdetaan tavaroita niin ettei kummankaan tarvitse käyttää rahaa. En uskonut tilannetta todeksi ennenkuin vihdoin kotona kun olin noutanut laitteen ja todennut sen täysin toimivaksi. Näin sain Jumalalta todellisen synttärilahjan.
Korg microKorg DEMO
2015 innostuin laajentamaan soitinarsenaaliani 70-luvulle ja hankin WLM-Organ Oy yhtiön ehkä kehnoimman laitteen, WELMU 1:n. Tarkoituksenani oli käyttää siitä pelkkä koskettimisto ja rakentaa sen ympärille analogisyntetisaattori. No vielä vuonna 2021 analogisyntetisaattoria ei ole rakennettu valmiiksi ja Welmukin on kuosissaan. Saa ehkä ollakin, ehkä huollan sen ja varustan vaikka Zoom G1 efektilaitteella, katsotaan mitä siitä vielä irtoaa. Vähän myöhemmin samana vuonna hankin vielä italian ihme EKO panda 49 urut, jotka vaativat myös melkoisen huollon jossain vaiheessa elämää.
Vuosi 2017 on ollut muutosten vuosi. Alkuvuodesta myin pois MicroKorg syntikkani ja aloittelin oman analogisyntikan rakentamista. Myös Roland FP-5 sai luvan väistyä kevyemmän Kawai ES-100 W sähköpianon tieltä. Yamaha V50 sai myös uuden kodin Pirkanmaalta.
Toukokuussa tuli viimein eteen myös hetki, jolloin kymmenen vuotta kestänyt levyprojekti saatiin päätökseen. Miltei kaikki taustat ja äänitykset tehtiin omassa tietokonepohjaisessa kotistudiossani ja ainoastaan loppumiksaus ja masterointi suoritettiin muualla. Levy sai nimekseen "Usko Blommendahl - Hetkiä". Tässä projektissa toimin osittain säveltäjänä ja sanoittajana. Sovitukset ovat omaa tuotantoani sekä osa instrumenteista (piano, koskettimet, huilut, haitari, taustalaulut, perkussiot ja osa rummuista).
Tälle levylle soitin raitoja mm. Rolandin XP-30, Korg microKorg koneilla.
Kawai ES-100 DEMO
Taisi olla vuosi 2018 kun Markun Musiikissa (R.I.P.) vieraillessani näin käytettyjen soitinten hyllyssä Korg 05R/W (1994) modulin. Hinta oli valmiiksi edullinen 70€ ja siitä lähti tinkaamalla vielä kymppi pois. Näin sain vahvistettua vähän 80-90-luvun digisoundiarsenaaliani. Nuorempana ihailtiin musakaupan hyllyssä Korg M1 ja 01/W malleja, jotka kuitenkin hintalapun takia jäivät haaveiksi. Laitteessa on vaikuttavia KORG-saundeja. Tunnelmia löytyy Korg maailmasta joka lähtöön. M1 ja X3, Oiwa saundimaailmat saa loihdittua hyvin esiin tästä pikku purnukasta. 90-luvun digitaalista heleyttä koko rahalla. Haitarisoundit on aina olleet myös Korgissa ihan huippuja.
Yamaha P50-m DEMO sekä
Korg 05R/W DEMO
Vuosi 2019 toi mukanaan hiukan lisää historian havinaa. Hankin itselleni uudestaan Yamaha YS200 syntikan joka oli hiukan huonossa hapessa ja huolsin sen uutta vastaavaan kuntoon. 35 mikrokytkintä meni vaihtoon, yksi kosketin täytyi vaihtaa sekä kuulokeliitin korjata. Myös muistinvarmistuspariston vaihdoin samoilla hytinöillä. Nyt on taas FM retrosaundeja saatavilla omasta takaa. Synan mukana tuli vielä RCD 101(Traditional edition) saundikortti, josta löytyy 100 ääntä lisää.
Yamaha YS-200 palasina
Ja koossa taas. Kiiltävänä ja entistä ehompana
Vielä samana vuonna päivitin saundejani 60-luvulle, kun sain lahjaksi Koestler Harmophone härvelin. Se on ihmeellinen puhaltimella toimiva vempele, josta kuuluu hengästynyt haitaria muistuttava ääni valtavan puhaltimen tohinan säestyksellä. Pientä huoltoa sekin vaatii jahka tässä ehtii.
Vuosi 2020 toi mukanaan 50-vuotis synttärit. Juhlavuoden kunniaksi hankin sen kauan haaveilemani analogisyntetisaattorin. Eräänä marraskuun aamuna Thomanin paketissa saapui Behringer Neutron höystettynä Korg SQ1 sekvensserillä. Nyt pääsee oikeasti ruuvaamaan analogisia saundeja ihan oikeilla potikoilla. Suunnitelmissa on jo projekti, johon tätä konetta tarvitaan.
Lisäksi myin pois vanhan TAMA Swingstar rumpusettini ja ostin tilalle Alesis Nitro Mesh sähkörumpusetin.
Edellä kerrottujen tapahtumien väleihin mahtuu luonnollisesti vielä paljon muuta toimintaa. Olen säestänyt kuoroa ja eri solisteja. Ollut mukana radiotyössä, äänitellyt ja miksaillut muutamia demoja jne.
Eli olen henkeen ja vereen harrastelijamuusikko, keräilijä ja jokapaikanhöylä.
Kommentit
Lähetä kommentti