Kuu-ukkoja ja muita ukkoja

Niin saapui viimein päivä, jolloin minun täytyi luopua vanhasta ja uskollisesta iPhone 5 puhelimestani. Vanhuksesta lakkasi kamera ja taskulamppu toimimasta ja vein sen huoltoon. Viat tulivat kuntoon eikä maksanutkaan mitään, mutta korjaus oli kovin lyhytaikainen. Muutaman päivän kuluttua ongelmat palasivat. Koska puhelimeen ei enää saa uusia päivityksiäkään ja akun kestokaan ei ole niinkuin nuoruuden päivinä, niin päätin vaihtaa puhelinta. En enää aio laittaa auton hintaa puhelimeen ja niin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Android puhelimen hankinta. Työssä olen käyttänyt Android puhelimia paljonkin vuosien varrella ja tiedän suunnilleen niiden kujeet.
Uutta puhelinta käyttöön ottaessani kuitenkin pieni kauhu hiipi sydämeen. Kestävätkö hermoni tätä Android maailmaa yksinkertaisen ja varmatoimisen IOS kauden jälkeen?
Ensimmäinen päivä meni suhteellisen mukavasti puhelimen kanssa leikkiessä, kunnes toisena päivänä rupesin asentamaan Googlen sähköpostia puhelimeen.
No minullahan ei ole oikeutta käyttää omaa tiliäni uudella laitteella vaan Googlella näyttää olevan oikeus päättää kenen on turvallista kirjautua sähköpostiini mistäkin. Tällä kertaa minä en ollut turvallinen vaihtoehto varsinkaan kun yritin kirjautua Alankomaissa olevalta laitteelta vaikka istuin Suomen Kurikassa keittiön pöydän ääressä. Yritin toista ja kolmattakin laitetta mutta Google torppasi minut ulos omalta tililtäni joka laitteella. Ainut hyväksyttävä laite olisi ollut työpaikallani Seinäjoella ja illalla työpaikalla vierailu olisi luultavasti tuonut vartijat ja poliisit vieraakseni.
Onneksi löysin vielä yhden vanhan koneen, jossa oli toimiva google tili jonka kautta pääsin muuttamaan turvallisuusmääritykset niin että voin käyttää kännykkääni todentamaan että minä olen minä! 5 kertaa Google lupasi lähetellä minulle vahvistusviestejä, mutta mitään ei koskaan tullut perille. Tilin kanssa säätäessäni sain tilin menemään lopulta lukkoon. Aikojen päästä rupesi puhelimeenkin tippumaan koodeja mutta se oli jo myöhäistä.

Seuraava ongelma olikin kun yritin lisätä vanhaa icloud sähköpostia puhelimeen, joo se ei lukuisista ohjeista huolimatta onnistu ollenkaan. Niin onhan siihen toki olemassa sovellus.... joo ei onnistu silläkään.

Tänä aamuna lapsia herätellessäni vanhempi lapsista lauleli unissaan "Antoisaa...Amburi boba mobaka". Tämä oli mielestäni hauskaa ja halusin kirjoittaa sen ylös kännykän muistioon. Sanat olivat tietenkin sellaisia, joita ei Androidin tekstinsyöttö käsittänyt. Kun yritin kertoa, että käytä nyt vaan sitä sanaa, jonka kirjoitin, niin eihän se kelvannut vaan jumitti koko sovelluksen...totaalisesti. Yritin kirjoittaa sanat ylös watsappiin ja sama juttu.  Lopulta ääninauhuri oli se reitti, jota kautta sain sanat tallennettua muistiin. Koskahan sensuuri iskee siihenkin?!?

Sanalle Androidi on ollut selkeä käsite jo vuosia ennen älypuhelinten keksimistä. Sana on johdettu Kreikan kielestä ja tarkoittaa "Ihmisen kaltainen".  Aikoinaan sanaa on käytetty ihmisenkaltaisista roboteista. Näinköhän tuo pitää paikkansa?

Kuinka iso valta voi puhelimella ja Googlella olla määrätä mitä saan tehdä ja mitä en? Kolmantena päivänä oli puhelin jo lentää seinään. Edelleenkin huomautan, että olen käyttänyt Windows, Android ja IOS alustoja puhelimessa päivittäisessä työssäni ja Iphonea ja IOS:ia kaipaan edelleen.

Olenko törmänny vastaavaan musiikkilaitteiden kanssa?

Aikoinaan puskamuskarissa hankin klarinetin ja opettelin soittelemaan sillä. Ensimmäisen kerran kun rupesin soittamaan yhdessä toisen soittimen kanssa, huomasin, että eihän tämä soi ollenkaan samassa vireessä. Mistäs klarinetti viritetään? Niinpä! Ai päärynällä? Ei onnistunut silläkään eikä omenalla eikä appelsiinillakaan! Olisi pitänyt osata puhaltaa ihan eri tavalla. Kiinnostus hiipui ja klarinetti meni vaihdossa jonkin muun soittimen hankinnassa.

Pianossa on paljon liikkuvia osia ja hienoa mekaniikkaa, mutta se toimii aina oletetulla tavalla jos on kunnossa. Erään kerran olin säestämässä erästä solistia suviseurojen pääteltassa, jossa oli tuhansia ihmisiä paikalla. Lavalla oli piano. Siitä puuttui pari kosketinta ja useasta muusta ei kuulunut ääntä ollenkaan ja toimivat äänet olivat toivottoman epävireisiä. HIRVEÄÄ!!
Pianoa soittaessani en soita mekaanisesti ennalta suunniteltuja kuvioita vaan tunnelman mukaan soittoni muuttuu hyvinkin paljon. Tässä on se ongelma, että jos tunnelma on pahasti pielessä, niin silloin soittonikin on enemmän tai vähemmän pielessä. Tuo performanssi kuulosti luultavasti kamalalta!

No alkuperäiseen ajatukseen palatakseni, onkos tämä uusi Android puhelin sitten ihmisen kaltainen? Onkos tuo samanlainen kuin minä? No ainakin sillä on selvästi erilaisia päiviä, se mikä toimi eilen ei välttämättä toimi tänään, Ja joka ilta on akku vähissä niinkuin mullakin. Joskus sekin kaipaa kunnon levon ja rentoutumisen ja virtojen katkaisun niinkuin minäkin, muuten toiminnasta tulee outoa ja ajatukset menevät solmuun. Se ymmärtää puhetta vaihtelevasti kuten minäkin. Sillä on parantumaton tarve toitottaa julki kaikki lähiaikoina tapahtuneet asiat, minulla ei ole, mutta tiedän ihmisiä joilla on. Joidenkin ihmisten on suorastaan mahdotonta pitää sisällään mitään salaisuuksia, vaan ne on pakko kertoa jollekin luotettavalle ystävälle (naapurin e-ukko), joka kyllä osaa pitää salaisuudet sisällään. Tästä asiasta en ole tuon ihmisen kaltaisen puhelimen suhteen ihan varma. Pankkitunnukseni? Sähköpostini? Sijaintini? Tekstiviestini?  Eri palveluiden salasanani?

Hienon esimerkin sain pari päivää sitten asentaessani uutta Chromecast vempelettä käyttöön. Olen lapsenomaisesti kuvitellut, että langattoman verkkoni salasana olisi jotenkin salainen, mutta Chromecastin asennus ilmoitti, että se voi sen lukea android tabletiltani suoraan ilman, että minun tarvitsee naputella sitä mihinkään, että tämmöstä kuu-ukkojen tietoturvaa...