Liikaa monen monta mukavaa?

Uusi viikko ja uudet kujeet

Taas sorvin ääressä. Viikonloppu oli ja meni. Siihen sisältyi monenlaista. Autosta sippasi akku ja se piti vaihtaa. RELAX nuorisokahvilaa hoitamassa istuin lauantai illan. Kuukauden päivät rästissä ollut miksauspöydän kaapeleiden tinaus piti saada viimetipassa valmiiksi. Välimiksaus yhteen biisiin oli tehtävä. Videokameraa piti käydä ulkoiluttamassa ja viettää tällä kertaa vähän aikaa linssin toisellakin puolella. SItten oli vähän PA-laitteiston säätöä ja lopun kruunasi appiukon levyn julkistamistilaisuus numero kaksi.

Aina ei oikein tiedä kummanko jälkeen on enemmän väsyksissä, työviikon vai viikonlopun. Raamatussa sanotaan että ihmisen pitäisi pyhittää lepopäivä. Se on vain niin totta. Ihminen tarvitsee yhden päivän (vähintään), jolloin saa levätä. Lisäksi Jumalaan uskovalla ihmisellä pitäisi olla aikaa viettää myös Jumalansa kanssa. Jumalan kanssa on mukava rupatella. Voiko Jumalan kanssa siis puhua? Kyllä vain voi. Hänellä on äärettömän viisaita ideoita ja ratkaisuja asioihin, kun vain olisi aikaa kuunnella. Oma napa ja omat puuhat on usein kuitenkin muka liian tärkeitä.

Liian vakavaa

Muistan aikoinaan tilanteen kun nainen nimeltään, Joni Eareckson Tada, vieraili Suomessa. Joni halvaantui hartioista alaspäin vajaan parinkymmenen vuoden ikäisenä hypätessään pää edellä uimaan ja osuessaan pinnan alla olevaan ajopuuhun. Joni on muiden kykyjensä lisäksi myös loistava laulaja ja oli siis vierailemassa Suomessakin Helsingin Saalemissa tuolloin. Niihin aikoihin säestelin paljon erästä lyhytkasvuista laulajaa nimeltään Maija-Liisa Noppa ja meidätkin kutsuttiin esiintymään tuohon samaiseen tilaisuuteen ikäänkuin "lämppäriksi" Jonille. Jo pelkästään se, että keikka oli suuressa ja mahtavassa Helsingin Saalemissa, toi aikamoisia paineita. Lisäksi se että mukana oli maailmankuulu Joni, toi paineita vielä lisää. Me harjoiteltiin ja harjoiteltiin ja harjoiteltiin. Itse asiassa harjoiteltiin niin paljon että sain pianonsoitosta pahan jännetupen tulehduksen toisen käden peukaloniveleen. Käsi oli niin kipeä että ennen keikkaa en pystynyt soittamaan pianoa lainkaan. Vähän ennen keikkaa sain eräältä paikkakuntani hevosmieheltä vajaan pullollisen hevoslinimenttiä, jolla hoitelin kättäni. Muistan että vielä matkalla helsinkiin käsi oli niin kipeä että peukaloa kääntäessä tuntui kuin olisi puukolla isketty. Matkalla ja paikanpäällä kuitenkin paljon rukoiltiin käden puolesta ja pystyin soittamaan keikan täysin ilman kipuja. Sen jälkeen käsi parani ennalleen. Tuo hevoslinimentti on muuten hyvää värkkiä meille ihmisillekin. Kuten myös rukoileminen. :)

Lisää tietoa Jonista suomeksi tästä linkistä.

Elämää ei pitäisi ottaa liian vakavasti. Varsinkaan musiikkia ei saisi ottaa liian vakavasti koska silloin siitä katoaa ilo. Musiikki on annettu ihmiselle ilon ja voiman lähteeksi ja sillä on iso vaikutus ihmiseen. Mutta jos musiikista tulee pelkkä työväline tai pakkopulla niin silloin se ei pääse tekemään sitä tehtävää, jota varten se on ihmiselle annettu. Musiikin ei aina tarvitse olla loppuun asti hiottua ja täydellistä ilman virheitä. Minun mielestäni musiikista saa kuulua ihminen. Musiikista saa kuulua ihminen virheineen ja vajavuuksineen, koska näittenkin ominaisuuksiensa kanssa esiintyvä ihminen on osa musiikkia. Onhan mahdollista ottaa maailman hienoimman musiikkiteoksen nuotit ja syöttää ne tietokoneelle ja antaa koneen soittaa nuotit ulos täysin virheettömästi. Lopputulos ei ole monenkaan mielestä kovin loistelias. Jos laitetaan instrumentin taakse ihminen niin tuo kappale saa uudet kasvot. Usein kuulee sanottavan että kylläpä artisti tai muusikko tulkitsi hyvin, tai että joku on hyvä tulkitsija. Lopultahan tulkinta on sitä että ei pysytellä alkuperäisessä suunnitelmassa vaan poiketaan siitä omien mieltymysten ja taitojen mukaan. Voitaisko siis ajatella että virheetkin ovat osa tulkintaa? Kauneus on katsojan silmässä ja hyvä musiikki on kuulijan korvassa.

Oppiaineena äidinkieli ei ole koskaan ollut vahvuuteni. Olen aina osannut kirjoittaa aineita ja tarinoita ja saanut jopa stipendin aiheeseen liittyen, mutta ne välimerkit, ne välimerkit. Ala-asteella laitoin erään aineeni loppuun tekstin:

"Hei opettaja. Jos jostain puuttuu pilkkuja tai pisteitä niin ota tästä.
..........,,,,,,,,,,;;;;;;;,:::::::::"

Opettaja ei ymmärtänyt huumoriani.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!