Aika vierii, hyvä tavaton!
Kesä 2018 on takana, näin ehkä uskaltaa sanoa jo näin syyskuun alkupäivinä, vaikka läpötilat edelleen pyörivät miltei hellelukemisa. Kesä oli ikimuistoinen, ainakin siihen saakka kun se unohtuu. Lämmintä riitti, joskin talven kasvatille sitä oli vähän liiankin kanssa. En kuitenkaan valita. Harvoinpa Suomessa tällaista kesää on nähty. Minun kesääni kuuluu musiikki. Nautin siitä, että saan istua auringon paistaessa terassilla ja soitella huiluja ja pillejä. Niiden ääni kuuluu kesään. Toki tänä kesänä nautin enemmän soittamisesta varjoisessa paikassa. Lisäksi tänä kesänä soitinarsenaalini kasvoi yhdellä pillillä. Tulin hankkineeksi alttosaksofonin. Olen aina haaveillut saksofonin soittamisesta ja nyt se mahdollisuus on toteutunut. Alkuinnostuksessa tuli puhalleltua päivittäin niin että naama oli ihan puuduksissa. Nyt syksyä kohti kerrat ovat harventuneet. Soitin täytyisi ehkä huollattaa, mutta mukava sillä on joka tapauksessa puhallella. Nokkahuilu on tänä vuonna ollut toinen suosi...
